Valkea kuulas

Joululomalla olen lukenut enemmän kaunokirjallisuutta kuin koko kuluneena vuonna yhteensä, syönyt enemmän kuin koko kuluneena vuonna yhteensä, hävinnyt katkerasti Monopolissa ja pitänyt kirjaa "Joulun 2013 paskimmat puujalkavitsit" -kilpailusta perheeni kesken. Siinäpä ne tärkeimmät. Sain joululahjaksi yhden levyn, The Soundtrack of Our Livesin Throw It to the Universen. Hyvä levy. Muuten olenkin viettänyt suuren osan lomaa lähempänä hiihtolatua kuin internettiä, kovalevyä, Spotifyta tai levyhyllyä, ja musiikin kuuntelu ja median seuraaminen on jäänyt olemattoman vähälle.

Syy, miksi jaan tämän selonteon kanssanne, on se, että yliannostus loikoilua on nostanut motivaation kattoon suunnilleen kaikilla elämänalueilla - mukaan lukien musiikki, sen kuuntelu ja siitä kirjoittaminen. Pitkästä aikaa.

Uuden vuoden aina niin ihanan valheellisen uuden alun ja superihmisen nyt-laitan-kaikki asiani-järjestykseen -motivaation JA vuoden ensimmäisten auringonsäteiden (!!) mukana on saapunut jälleen perinteinen kevättalven jano raikasta, kuulasta musiikkia kohtaan. Sitä on täynnänsä myös tämä vuoden ensimmäinen soittolista, olkaa hyvä. Tarjolla on uutta ja vanhaa, ja lista tulee päivittymään (todennäköisesti ylimittaiseksi) kuukauden edetessä.

Ei mulla tässä muuten mitään erityistä. Vielä.

Mistä on helmikuinen sunnuntai tehty?

Tanssivasta Thom Yorkesta,

sunnuntaimusiikista,



Harry Potter -parodiamusikaalista,

isoveljen tarjoamasta kahvilareissusta,



Jane Austenista,

lempiteemukista,

ensi viikon fiilistelystä,

 

kirjasta, joka minun (kuulemma) olisi pitänyt lukea jo kauan sitten

ja rästihommista, jotka saavat edelleen odottaa vielä huomiseen.


Niistä on helmikuun viimeinen sunnuntai tehty.

Alkuviikon vinkit

 
Cut Copyn Zonoscope julkaistaan Suomessa tasan viikon päästä, mutta albumia pääsee jo nyt kuuntelemaan streamina ilmaiseksi, mikäli on valmis sitä Twitter-tilinsä kautta mainostamaan. Ensimmäinen kuuntelukerta on vielä kesken, koska oli pakko tulla tänne heti vinkkaamaan, mutta tähän mennessä kuullun perusteella suosittelen, mikäli maanantai kaipaa vähän nostetta. Blink And You'll Miss A Revolution, uijui.

Toiseen vinkkiin koen olevani suorastaan velvoitettu, sillä tammikuu-soittolistastani alkaa jo laittoman suuri prosentti olla peräisin suoraan Slow Show'n 2010-listalta. Kyseinen soittolista on osoittautunut loistavaksi tavaksi löytää ohi menneitä levyjä kaltaiselleni lusmulle (ja miksei muillekin), joka harvoin jaksaa tutustua albumeihin sitä mukaa kun ne ilmestyvät (tai edes samana vuonna). Kiitokset tästä Juhanille!

Talviunia

Patrick Wolfin uusin single The City kuulostaa kinosten ja itseensäkietoutumismusiikin keskellä niin elämänjanoiselta, raikkaalta, toiveikkaalta, nostattavalta ja - pakko kai se on sanoa - kesältä, että melkein itku tuli kun siihen alkuviikosta törmäsin. Edellisen sinkun tapaan lupaa hyvää toukokuussa ilmestyvän Lupercalian suhteen.

Kotimaan rintamalla ei jäädä ainakaan yhtään huonommaksi: Rubikin Laws of Gravity on ihastuttanut aktiivisesti viime viikosta lähtien ja siihen pätevät myös kaikki nuo Susi-Paten kohdalla luetellut adjektiivit (sekä se itketystekijä). Kuulostaa joka kerta paremmalta. Facebookin puolella ilmoitettiin kolme tuntia sitten Solar-pitkäsoiton olevan valmis ja ilmestyvän pian. Kevättä odotellessa, kevättä odotellessa indeed.

Ikkunan takana on silti edelleen menossa talven sakein lumipyry (kauppareissun oikoreitillä odotin minä hetkenä hyvänsä löytäväni itseni Narniasta), joten ehkä sitä kevättä ei kannata kovin aktiivisesti ainakaan täällä napapiirin tienoilla odotella. Olkoon tämä siis pieni kesäinen päiväuni talvihorroksen keskellä.

Ja jos itseensäkietoutumismusiikki ei kuulosta niin pahalta, käy toki tsekkaamassa muotoaan vielä hakeva tammikuun soittolista.

Tässä valossa ja tänä iltana

Niin vain sitä ollaan marraskuustakin jo melkein selvitty. Useampi mieltä painanut asia alkaa selvitä, tai ainakin tuntuu siltä, että ne on mahdollista selvittää. Viime aikoina ei vaan ole mikään oikein jaksanut inspiroida, musiikki mukaan lukien. Valoa on kuitenkin ehkä jo vähän näkyvissä kaamoksen keskellä.

Joulukuuhun on vielä pari päivää aikaa, joten kai marraskuun soittolistan saa vielä julkaista. Aikamoista jumitusta on ollut senkin suhteen.

Parasta juuri nyt

1. Magenta Skycode – IIIII

Tällaisen muutaman vuoden takaisen helmen löytäminen on aina niin hienoa, ettei viitsi edes harmitella niitä hukkaan menneitä potentiaalisia kuunteluvuosia siinä välissä. Mennyt minulta aikanaan ilmestyessään täysin ohi, mutta toisaalta en ole varma olisiko se silloin vielä niin kovaa kolahtanutkaan. Nyt en osaisi näihin lokakuun päiviin täydellisempää musiikkia keksiä enkä etsiä. Loistava jumituslevy, ja niitähän minä rakastan yli kaiken.

Tämä levy on myös todennäköisesti parasta, mitä olen musiikkiblogien kautta tähän mennessä löytänyt. Ensisijaisesti nimi on tainnut jäädä mieleen 1000 Sparksista, joten erityinen hatunnosto sinne suuntaan!

2. Delay Trees Nuclear Nightclubissa 23.10

Onhan se kiva päästä pitkästä aikaa hyvän bändin keikalle hyvien ystävien seurassa. Parasta henkistä ravintoa mitä on.

3. Astangajooga

Ei musiikillisia yhtymäkohtia. On vain niin ihanaa ja terapeuttista, kun saa ja pitää keskittyä täysin itseensä, kehoonsa ja tähän hetkeen. Mahtavaa on myös kokea pitkästä aikaa se tunne, että on sittenkin jossain hyvä tai ainakin parantaa siinä koko ajan.

4. Ensimmäinen NME:ni

 

Eihän tuollaista kansikuvaa nyt voinut jättää hyllyyn, enkä onneksi tehnytkään niin. Tämähän on kuin seiskaluokalla uutta Suosikkia selatessa, löytyy jopa fanikuva, iih! Joko voi esittää joululahjatoiveita?


5. Ihan-muuten-vaan-puhelinsoitto ystävältä

"Mie soitan sulle sitte torstaina ko oot kauheassa krapulassa että onko sulle siihen mennessä tapahtunu jotaki."

Pitäisi itsekin muistaa tarttua puhelimeen enemmän vaikka varsinaista asiaa ei olisikaan, ja nimenomaan silloin. Puolisen tuntia asiatonta juttua voi olla illan/päivän/viikon paras juttu.


+ Lokakuun soittolista (tai sen tynkä) löytyy taas Spotifysta. Koottu jälleen samalla vanhalla periaatteella.

Suuresti odotettu, kauan kaivattu

Nettiyhteys siis, ja sen myötä Spotify sekä syyskuun soittolista, jota ei-niin-yllättäen hallitsevat edelleen ne samat vanhat äijät. Mutta on siellä (ehkä) muutakin ja tulee varmasti vielä lisää, joten klikkaa jos kiinnostaa!

Jos kuuntelet Antonya väsyneenä ja/tai herkässä/sekavassa mielentilassa, en vastaa seurauksista. Nenäliinapakettia voisin ainakin suositella lähistölle.

Elokuun soittolista

Klik!

Kuukausi on siis vaihtunut, joten soittolistan saa taas nollata! Tässä kuussa avainsanoja kuuluvat olevan loppuva kesä, lähestyvä syksy ja Flow (tosin nähtyäni festivaalin ruokalistat en ole niinkään varma, kerkeääkö siellä mitään bändejä edes seuraamaan). Sisältää siis niin maagisten kesäöiden tunnelmaa kuin villapaita-lauluja. Ensimmäinen ja viimeinen kappale loksahtivat niin hyvin paikalleen että siinä myös pysyvät, mutta siitä välistä lista päivittyy ja muuttuu todennäköisesti jälleen pitkin kuukautta.

En ole varma edustaako ylläoleva biisi enemmän kesäyö- vai villapaitakoulukuntaa, mutta ansaitsee paikkansa listalla yhtäkaikki. Villapaita päällä kesäyössä, ehkäpä?

Early Morning Rain

Olin hirvittävän pettynyt, kun aamulla herätessäni huomasin, että kovasti odottamani sadepäivä oli näköjään mennyt jo aamuyöllä ohi. Onneksi on sentään viileää ja pilvistä, eikä mikään estä minua viettämästä henkistä sadepäivää.

Olen juonut mukikaupalla Sadepäivän Iloa, kuunnellut koko päivän sademusiikkia ja tehnyt torireissun vanhat risat kumpparit jalassa. Luulen, että jalkani eivät olleet kuivaharjoittelusta niin pahoillaan, sillä kumppareissa on takasaumassa kantapään kohdalla noin kymmenen sentin pituinen halkeama. Muuten hyvät kumpparit, mutta eivät oikein pidä vettä...

Tämä kappale kuuluu sadepäiviin aina ja ikuisesti. Nyt keittämään lisää teetä.

Heinäkuun soittolista

Olen viime syksystä asti tehnyt aina kuukauden alussa soittolistan, jolle kokoan pitkin kuukautta senhetkiset lempparibiisit. Soittolistojen kokoamisessa ei ole takana kerrassaan mitään logiikkaa tai ideologiaa: sama biisi (tai levy) saattaa jumittaa puoli vuotta listalla toisensa perään, lisään soittolistalle jotain lähes joka päivä kuukauden aikana ja toisaalta siltä saattaa kadota biisejä, joihin kyllästyn.

Tätä ei siis ole varsinaisesti blogi mielessä koottu, mutta jos kiinnostaa niin heinäkuun soittolista löytyy täältä: TADAA! Tällä kertaa kuuntelussa on normaalia enemmän 60-70-luvun tavaraa, tiedä mikä siinäkin on. Ehkä se on tämä kesä. Toissapäivänäkin huvitti ties kuinka pitkästä aikaa kuunnella vähän Doorsia, enkä sitten osannut koko päivänä enää muuta kuunnellakaan.

Soittolistan aikajanassa puolivälin keskipaikkeille sijoittuu seuraava biisi, joka löysi soittolistalle Teemalla viime viikolla näytetyn Glastonbury-dokkarin myötä:

I really think you're groovy, let's go out to a movie

Olen altis vaikutteille. Ei siis ole mikään yllätys, että eilisen elokuvan jälkeen olin (taas) vähän aikaa sitä mieltä että paras popmusiikki on sittenkin tehty jo 40 vuotta sitten. Merirosvoradio (The Boat That Rocked) nauratti ihan kiitettävästi ja oli kokonaisuudessaan varsin sympaattinen paketti. Ei mikään elokuvahistorian merkkiteos, mutta varsin hauska tapa viettää kaksi tuntia muutaman lempinäyttelijäni seurassa.


60-luvun hittien innoittamana kokosin jopa soittolistan, joka sisältää kaikki viralliseltakin soundtrackilta löytyvät kappaleet, muutamasta tosin Spotify tarjosi vain tribuutti/cover-version. Paras kuitenkin löytyy ihan aitona ja alkuperäisenä, nimittäin The Turtlesin Elenore, joka on saattanut soida eilisillasta lähtien kerran jos toisenkin repeatilla. Loistava kahden levyn soundtrack tarjoaa lisäksi niin The Who'ta ja Kinksiä kuin Jimi Hendrixiä ja David Bowieta.

Elenore, gee I think you're swell
And you really do me well
You're my pride and joy, et cetera

Poplyriikan merkkiteos.

Kuva

Ai niin, ja vielä tämä:

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla!