Satellite Storiesin nousukiitoa on ollut hauska seurata. Taisi olla talvella 2011, kun näin ensimmäistä kertaa bändin livenä Kemissä, nyt jo edesmenneessä Koodissa yhteiskeikalla toisen oululaisbändin Reetan kanssa. Yleisöä oli pienessä baarissa kai ihan mukavasti. Bändi oli silloin vain nimen perusteella tuttu, ja taisin silloin kommentoida että ihan kivan kuuloista ja aika Vampire Weekendiä (ilmiselvä Two Door Cinema Club -vertaus puuttui, koska sekin bändi oli silloin vielä itselleni suht vieras).
Musiikkiblogihypeä seurannut suosio ja esiintymislavat ovat parin vuoden aikana kasvaneet tasaisesti, mutta en siltikään ihan tajunnut yhtyeen suosion mittaa ennen tätä Arenal Sound -festareilla viime kesänä kuvattua videota. Ihan hieman on sieltä Koodista menty eteenpäin - monessa mielessä.
Mutta niin, siihen kuluneimpaan sinkkuun. Keväällä ilmestynyt Scandinavian Girls ei oikein esitellyt mitään uutta puolta bändistä, ja jäi vähän kädenlämpöiseksi tuttavuudeksi. Pari viikkoa sitten youtubeen ja soundcloudiin ilmestynyt Campfire sen sijaan koukutti jo toisella kuulemalla. Siitä löytyy juuri samaa loppukesän kaihoa kuin viime viikolla esitellystä Stachesta, tosin ote on letkeän sijaan ennemminkin kiihkeä. Poljento on Satelliiteille tuttuun tapaan hengästyttävän puolella, mutta soundeissa on tällä kertaa astuttu taustahenkäilyjen mukana vähän eteerisempään, freesiin suuntaan. Lopputuloksena biisi, joka herättää joka kerta vastustamattoman halun juosta sen tahdissa johonkin kauas pois.
Campfire -sinkku ilmestyy virallisesti 18.10, ja herättää kieltämättä mielenkiinnon myös 1.11 ilmestyvää Pine Trails -albumia kohtaan.
Videollakin muuten juostaan.
