Länsirintamalta jotain uutta

Sivusin tammikuussa kevättalven tulevien levyjen katsauksessa myös Moto Boyn uutta sinkkua Someday. Tuo biisituttavuus jäi kuitenkin vähän kädenlämpöiseksi, enkä harmikseni päässytkään vaipumaan täyteen 2007-nostalgiapäihtymykseen. Jäin kaipaamaan miehen debyyttialbumilta tuttuja kauniita melodioita – ja nyt vaikuttaa siltä, että toiveeseeni on vastattu!

Too Young To Know on juuri sellainen laulu, jota tanssitaan baarissa vähän surumielisenä, kun halutaan unohtaa kaikki. Elämää suurempaa kaipuuta soiva melodia, diskobiittiä ja juuri sopiva annos siirappia. Ah, 16-vuotias minä suorastaan värisee innosta. Anteeksi, mutta ei  tällaisesta biisistä voi kirjoittaa kuin sokerisesti. 

Markus Krunegårdin Du stör dig hårt på mig on ehtinyt viihtyä kuulokkeissani jo muutaman viikon. Tykkäsin Laakso-yhtyeestä kovasti aikoinaan, mutta Krunegårdin soolotuotantoon tutustuminen on jostain syystä jäänyt aina vähän vaiheeseen. Uuden biisin innoittamana otin vahingon nyt takaisin korkojen kera – ja sain soimata itseäni, miksi en ole aiemmin tutustunut levyihin muutamaa sinkkubiisiä enempää. Erityisesti debyytti Markusevangeliet ja viimeisin Korallreven & Vintergatan, huhhuh miten kovia kokonaisuuksia! Ja kaiken tämän olen siis aiemmin sivuuttanut, huolimatta siitä, että olen kokenut välillämme olevan syvän sielujen yhteyden siitä asti, kun Laakso-yhtye oli keikalla Aawastockissa ja neuvoin Markukselle, missä vessa oli.

No, joo. Krunegård-efekti ulottui sivumennen sanoen vielä paljon pidemmälle, ja sai aikaan pienen ruotsimanian tuossa helmikuun puolella: pariin viikkoon en kuunnellut juuri muuta kuin Krunegårdia ja Håkan Hellströmiä – hyvin intensiivisesti. Kuka tietää, ehkä se oli tuo lisääntyvä auringonvalo joka vaati elämään vähän lisää ruotsalaista kiihkeyttä (kyllä se on ihan oikea juttu, kuunnelkaa vaikka!).

Niin joo ja se itse biisi? Yksinkertaisen tarttuvaa, mukavasti kolisevaa, kasarisävytteistä rokkia. Muistuttaa vähän uukakkosta. Toimii. 

Vanha tuttu Kent ilmoitti pari viikkoa sitten uuden albuminsa näkevän päivänvalon 30. huhtikuuta. Pari päivää sitten siltä julkaistiin ensimmäinen sinkku Le Belle Epoque, jota mainostettiin etukäteen ruotsalaisia bussipysäkkejä myöten. Sen kokoinen biisi onkin kyllä kyseessä, ettei se vähempää ansaitsisikaan. Näen jo nyt tämän mahtipontisen kappaleen avaamassa Kentin tulevan kiertueen keikat (kertokaa nyt jo mille festarille lippuni ostan).

Mutta silti – ei tämä vielä ihan kylmiä väreitä aiheuta, kuten pari vuotta sitten jalat täysin alta ilmestyessään vienyt 999. Komea biisi, mutta jotenkin vähän ontto, alkusoittomainen olo siitä jää. Ehkä mieleni muuttuu muutaman lisäkuuntelun jälkeen, ehkä ei. Tuomio kallistuu silti plussan puolelle, ja uutta levyä odotan ihan innolla.

Ja lopuksi, vetoomus kaikille yllämainituille artisteille: voisitteko säästä opiskelijan rahoja ja tehdä Suomessa yhteiskiertueen? Kiitos.

Kära Moto Boy, Markus Krunegård och Kent, kan ni vara snälla och göra en Finlandsturné tillsammans? Tack.

Kevättalven odotetuimmat

1. Eteeristä suomipoppia

Iisan debyyttialbumin ilmestymiseen ei ole enää monta päivää, enkä kyllä enempää jaksaisi enää odottaakaan. Kolme levyltä irrotettua sinkkua on jo julkaistu, ja lisäksi albumia on kuultu viikon levynä sekä YleX:ssä että Radio Helsingissä. Maistiaisten perusteella luvassa on aika yksinkertaisista palasista koottua, raikasta ja kuulasta poppia. Mitä parhainta musiikkia kevätauringon odotukseen siis.

Tällä hetkellä ehdoton suosikkini on uusin sinkku, Knipin kanssa duetoitu Puutarhajuhla. Elokuun hämärtyvistä illoista muistuttavaa, hienoisesti melankolista keinutusta. Puutarhan keijuvalot voi melkein nähdä.

Iisa ilmestyy 31. tammikuuta.

Bubbling under: eteeristä ruotsipoppia

Tutustuin ruotsalaisen Moto Boyn eli Oskar Humlebon musiikkiin ensimmäistä kertaa, kun tämä oli kiertämässä Suomea The Arkin lämppärinä syksyllä 2007. Kun tuo androgyyni olento oli luikauttanut ensimmäiset falsettisävelet punattujen huultensa välistä, ei mennyt montaa minuuttia siihen, että olin myyty. Sittemmin oma musiikkimakuni on kulkenut vähän toiseen suuntaan, mutta Moto Boyn tekemiset kiinnostavat jossain määrin edelleen.

Ensimmäinen tulevaa levyä edeltävä sinkku Someday julkaistiin parisen viikkoa sitten. Jotain sinänsä kauniista biisistä jää kuitenkin puuttumaan. Esimerkiksi esikoisalbumin Young Love ja Beat Heart ovat lähes sietämättömän täydellisiä ja sydämeenkäypiä popkappaleita - sormet ristiin, ettei Moto Boy ole vuosien varrella kadottanut melodiantajuaan!

Keep Your Darkness Secret ilmestyy 26. maaliskuuta.

2. Amerikkalaista mahtipontisuutta

Los Angelesilaisen NO:n Don't Worry, You'll Be Here Forever oli toissa talven kuluneimpia julkaisuja kuulokkeissani. Suurelle The National-fanille bändin samantyyppinen tunnelmallinen, mutta vähän ulospäinsuuntautuneempi paisuttelu osui ja upposi heti. Kun albumia ei alkanut kuulua, ehdin jo pelätä, että että yhtye on eksynyt hypeensä, eikä levyä saada tehtyä ollenkaan.

Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi. Uusi sinkku Leave The Door Wide Open vyöryy kohti kuin valtameri ja sykähdyttää ihan yhtä vahvasti kuin vanhatkin biisit - onneksi, huh. Odotukset helmikuisen albumin suhteen ovat todellakin korkealla.

El Prado ilmestyy 18. helmikuuta.

Bubbling under: brittiläistä mahtipontisuutta

Brittiläinen mahtipontisuus on luonnollisesti vähän sisäänpäinkääntyneempää ja jollain tapaa varautuneempaa - malliesimerkkinä maaliskuussa jo kuudennen studioalbuminsa julkaiseva Elbow. En olekaan vähään aikaan yhtyettä kuunnellut, mutta jo Guy Garveyn aksentin kuuleminen pitkästä aikaa tuo mukavan lämpimän ja turvallisen tunteen.

Pari viikkoa sitten nettiin ilmestyi albumilta lohkaistu Fly Boy Blue / Lunette, hienovarainen ja kaunis biisi. Tänään julkaistiin ensimmäinen virallinen sinkku New York Morning, jota kuunnellessa tulee mieleen, että yritetäänköhän tässä nyt vähän tehdä uutta One Day Like Thisia - niin samantapainen on tarinan asetelma uuteen päivään heräämisestä. Ihan itseplagioinnin alueelle ei kuitenkaan astuta, sillä siinä missä One Day Like This kasvaa järkälemäisen suureksi, New York Morning jää vähän maltillisemmaksi ja rennommaksi kappaleeksi. Yhtyeelle tunnusomaisesti biisi on silti mahtavasti loppua kohti kasvava - ja siitähän tämä mahtipontisuusnarkkari tykkää.

The Take Off and Landing of Everything ilmestyy 10. maaliskuuta.

3. Perinnetietoista suomirokkia

Olavi Uusivirran uuden sinkun yhteydessä on subjektiivisen arvioni mukaan mainittu Tehosekoitin noin 80 prosentissa tapauksia. Ja joo, ei syyttä. Muistan ajatelleeni jo viime kesän ja syksyn keikoilla Rakkautta ilmassa (?) -kappaleen aikana, että tämän voisi ihan hyvin kuvitella Oton laulamaksi. Mutta se Tehosekoittimesta.

Uusivirran omassa tuotannossa uusi biisi muistuttaa eniten vuoden 2005 Me ei kuolla koskaan -albumia - sillä erotuksella, ettei tuolta levyltä taida löytyä yhtään näin kovaa iloluontoista rokkibiisiä. Pariin viime levyyn verrattuna nyt on siirrytty pohdiskelevammasta ja taiteellisemmasta materiaalista selvästi festari- ja yhteislauluystävällisempään suuntaan. Mutta Uusivirran itsensä sanoja lainatakseni, ei se väärin oo - ainakaan, jos sen tekee näin hyvin.

Ikuiset lapset ilmestyy 28. helmikuuta.

Bubbling under: perinnetietoista ruotsipoppia

Jos suomirokki on vakiintunut käsite, sitä on varmasti myös ruotsalainen pop-osaaminen. Kuuluisimmasta ja laadukkaimmasta päästä on varmasti 90-luvun suuruus The Cardigans. Solisti Nina Persson on julkaissut aiemmin kaksi albumia A Camp -sivuprojektinsa kanssa, mutta nyt on luvassa ensimmäinen Perssonin omalla nimellä julkaistava sooloalbumi.

Laadukkaan, viimeisen päälle tehdyn popin kääntöpuolena on usein helposti hajuttomuus ja mauttomuus. Se saattaa kahden tähän mennessä ilmestyneen sinkun perusteella olla myös Perssonin albumin kompastuskivi. Sekä Dreaming of Houses että Animal Heart ovat kauniita, hyvin tehtyjä kappaleita. Mutta sitä eläimellistä sydäntä saisi Persson väläyttää mielellään vähän enemmän. Äänestä kun löytyy tarvittaessa mahtavaa rosoisuutta - siitä todistaa esimerkiksi tämä TSOOL:in poikien kanssa vedetty Whole Lotta Love -coveri - Led Zeppelin-äijien nenän edessä, noin sivumennen sanoen.

Animal Heart ilmestyy 31. tammikuuta.