Montrealin oma Monsters of Pop (ehe ehe), Pop Montreal on jo puolessavälissä. Viiden päivän aikana festivaalin yhteydessä esiintyy yli 600 artistia, lisäksi tarjolla on muunmuassa taidenäyttelyitä, muotinäytöksiä ja elokuvanäytöksiä.
Il Motoren keskiviikkoillan aloitti paikallinen Valleys, jota ehdin paikan päällä seurata muutaman biisin verran. Nättiä elektropop-shoegaze-tunnelmointia seurasi ajankuluksi ihan mielellään, mutta suurempaa muistijälkeä se ei jättänyt.
Seuraavana esiintynyt DIIV sen sijaan kolahti jo kovempaa. Ensimmäisten biisien perusteella olisin sijoittanut bändin biisirakenteiden ja letkeän olemuksen perusteella The Drumsin ja Vaccinesin lähimaastoon. Komeasti kaikuvat kitaravallit ja muutaman biisin hengästyttävät loppurevittelyt kuitenkin veivät keikkaa psykedeelisempään suuntaan ja osoittivat DIIVin kykenevän sellaiseen intensiivisyyteen ja yllätyksellisyyteen, jota edellämainitut harvoin pystyvät tarjoamaan. Mukaansatempaava keikka toi useamman kerran mieleen Joensuu 1685:n ja War on Drugsin.
DIIVin musiikkiin tutustuin enemmän vasta keikan jälkeen, ja aika äkkiä korvaan tarttui ainakin vahvaa riippuvuutta aiheuttava, kiihkeästi rullaava Doused. Kesäkuussa ilmestynyt debyyttialbumi Oshin on kokonaisuudessaankin ihan tutustumisen arvoinen paketti. Bändin kiertue ulottuu muuten myös Suomeen, joten suosittelen lämpimästi hypnoottisen shoegaze-dreampopin ystäviä marraskuun viidentenä suuntaamaan Kuudennelle Linjalle!
Illan pääesiintyjä Wild Nothing aloitti settinsä mukavasti nostattavalla Shadow'lla. Lempparibiisiä seurasi reilun tunnin verran lempeää tunnelmointia, mutta ennen pitkää alkoi korostua lähinnä biisimateriaalin samankaltaisuus. Hetkittäin nyökyttelevä yleisö innostui jopa rennosti heilumaan, mutta ainakin omalla kohdalla Wild Nothing tuntui varsinkin DIIViin jälkeen vähän liian
tasaiselta ja nyanssittomalta. Nättiä toki kuin mikä! Kuudennelle Linjalle saapuvat nämäkin vain muutama päivä DIIVin jälkeen, 11. marraskuuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti