Flow Festival - The Documentary

Keskellä pimeää, kylmää ja märkää lokakuuta ei ehkä kannattaisi katsoa Flow-dokumenttia, jossa Suvilahti näyttää välkkyvien valojen ja kauniiden ihmisten satumaailmalta. Kontrasti elokuun lempeistä illoista jäätäviin syyssateisiin on vähän liian silmiin(ja sydämeen)pistävä. Mutta katsokaa se pätkä nyt kuitenkin, jos ette sitä jo ole tehneet.

Minäkin nimittäin katsoin, ja muistin sen odottavan onnentunteen ensimmäisenä päivänä porteista sisään kävellessä. Muistin haikean onnentunteen viimeisenä iltana porteista ulos kävellessä. Muistin sen, kun johdin kongajonoa syöden samalla Ben&Jerry'siä. Muistin hikisen ja ekstaattisen Hercules & Love Affairin tanssimaratonin. Muistin festarisieneni. Muistin Ladyhawken rusentavan tungoksen. Muistin taputtamisesta kihelmöivät kämmenet Rubikin jälkeen. Muistin kolmeen pekkaan ostetun shampanjalasillisen, josta riitti kaksi kulausta jokaiselle. Muistin, miltä tuntui tanssia aamuyöllä salsaa konttiaukiolla reidet jäässä, kun ei malttanut pysähtyä laittamaan sukkahousuja jalkaan.

Ja sitten onneksi muistin, että kyllä se kesä, festarisieni, elokuun illat ja Flow sieltä taas ensi vuonna tulevat.