Flow-perjantai

Flow 2011 oli tarkoitus korkata French Filmsin keikalla, mutta viivästyneen lähdön ja jonottelun ansiosta bändiin tutustuminen jäi edelleen vain aikomukseksi. About Grouppia vilkaisin tyhjähkössä mustassa teltassa muutaman minuutin, mutta siinäkin ajassa ehdin jo tylsistyä. Destroyerin uneliasta maalailua seurattiin myös muutaman biisin verran, mutta festarialueen yleinen fiilistely alkoi pian kiinnostaa enemmän.

Minun Flow'ni käynnistivät sitten varsinaisesti melankolian lähettiläät Teksasista eli Midlake. Jos minä olisin saanut päättää, kaikki lempibändini olisivat esiintyneet uudella Nokian sinisellä telttalavalla, mutta  Midlake oli yksi päälavan onnistujista. Keikka oli tunnelmallinen muttei tylsä, unelmoiva muttei unettava. Bändillä on maine raavaiden miesten itkettäjänä, joten on hyvin loogista että se uppoaa myös tällaiselle henkisesti miehelle naiselle. Myös poikkihuiluduetoinnit herättivät vanhassa huilistissa helliä tunteita. Alun perin olisin toivonut Midlakea krapulamusiikin lähettiläinä mieluummin lauantaille tai sunnuntaille, mutta aivanhan tuo toimi kauniisti perjantain ilta-auringossakin.

Midlake herättää myös karvaisemman sukupuolen edustajissa hellät tunteet lajitovereita kohtaan.

Festarinostatusta jatkettiin nauttimalla elämys nimeltä punaviiniä pillillä sekä muutama biisi Warpaintia, mikä riitti ainakin mulle. Undertow sai sentään kunnian toimia taustamusiikkina festarisienen tämän vuoden Flow-debyytille. Kellon lähestyessä kymmentä teltan väri vaihtui, kun tanssahtelimme odottamaan Hercules & Love Affairia täyteen pakattuun ja jo valmiiksi hikiseen mustaan telttaan. Helpotusta hikeen ei ollut ihan heti luvassa, bändi tanssitti nimittäin ihan urakalla täyden tunnin ajan. Etukäteen epäilin, mihin Hercules & Love Affair pystyy ilman Antonya, mutta onneksi bändi tamppasi epäilykseni syvälle teltan lattian alle. Aivan helvetin kova keikka!

...ja katossa DISCOPALLO! ...ja toinenkin DISCOPALLO!! ...ja kolmas DISCOPALLO!!!

Röyksoppin tuotantoa en tunne kovinkaan hyvin ja keikkaakin fiilisteltiin sen verran kaukaa että en osaa mitään kummempaa sen meiningistä sanoa. Happy Up Here kuulosti kyllä kivalta. Ariel Pink's Haunted Graffitissa oli muistaakseni ihan hyvä meininki, mutta työviikon jälkeinen väsymys painoi päälle sen verran, että muutaman biisin jälkeen oman sängyn kutsu oli jaloilleni liian voimakas. Tosin ei ilman kunniakierrosta festivaalialueella, Rantatien puoleisesta portista kun ei päästetty edes ulos ilman vierasranneketta. WAT.

Kokonaisuudessaan perjantai tarjosi yllättävän paljon yleistä palloilua ja odottelua että jotain tapahtuisi, mutta onneksi myös pari hienoa keikkaa. Mukavan odottavin tunnelmin siis käännettiin ajatukset lauantaihin.