nämä päivät on lyhyitä, lyhyemmiksi käyvät

Koska joku käväisi eilisessä open stage -illassa heittämässä lavalla Elokuun kruunun, olen luonnollisesti tänään kuunnellut pelkkää CMX:ää. Joko mainitsin, että olen vaikutuksille altis?

Ei suhteeni CMX:ään mitenkään erityisen läheinen ole (synnyin kymmenen vuotta liian myöhään), mutta kyllä tämä johonkin nostalgiahermoon (ja kotiseutuhermoon) silti iskee. Varsinkin näin sateisena syyspäivänä. Jos viisi vuotta nyt on tarpeeksi pitkä aika, että tätä voi nostalgiaksi sanoa.

Ja onhan se Kultanaamio edelleen yksi parhaista suomalaisista biiseistä ikinä. Ihan jos totta puhutaan.