Helisten, kilisten, kalisten, kolisten

Reginan Soita mulle on viihtynyt levysoittimessani varsin aktiivisesti heti ilmestymisestään asti, eli jo lähes kuukauden verran. Meinasinkin jättää tämän postauksen kokonaan tekemättä, koska tuntui, että albumista on varmasti kaikki oleellinen jo suomalaisessa musiikkimediassa ehditty puimaan. Sitten tajusin, että eipäs olekaan - nythän sen vasta tietää, miten levy oikeasti kuuntelua kestää (erittäin hyvin)! Mulla nimittäin kestää hyvinkin se kuukausi, että pääsee kunnolla albumiin sisälle: alkuihastusbiisit saattavat paljastua lopulta aika kertakäyttöisiksi ja levyltä nousee usein pitemmän päälle yllättäviäkin suosikkeja esille.


Levyn aloittava Unessa ei vakuuttanut vielä ensikuulemalla, mutta on sittemmin takertunut korvaan ihan kiitettävästi. Nimensä mukaisesti biisissä on vielä hieman unelias, varovaisen herättelevä tunnelma - suureksi osaksi Iisan puoleensavetävän, totuttua matalamman henkäilyn ansiosta. Unessa onkin saanut lempeästi herätellä minuakin aika monena alkusyksyn aamuna.

Pride-sinkku Haluan sinut taas vietteli puolelleen välittömästi jo ensikuulemalla erityisesti oletko sinäkin se oikea -säkeellään. Siis ah! Biisissä yhdistyvät vastustamattomasti alkuihastumisen perhosia-vatsassa-olo sekä sen tosiasian tunnustaminen, että on ihan okei ettei tästä(kään) ehkä tule elämää suurempaa rakkaustarinaa.




Lepään aalloilla on rauhallisempi välipala ennen Jos et sä soita -sinkkubiisiä, joka on kestänyt kuuntelua jo keväästä asti. Uutuudenviehätys on toki kuukausien myötä kadonnut, mutta onhan se edelleen niiin valloittava. Kesä 2011 säilöttynä musiikin muotoon.

Päivät valuvat on samaan aikaan suloisen haikea, välinpitämätön ja eteenpäin katsova, menevä ja pysähtynyt. Yksi lemppareistani. Timanttista putkea jatkaa tämän hetken ehdoton suosikkini Mustavalkeaa: Iisa kujertaa suloisemmin kuin koskaan, väreillä leikkivä sanoitus on hilpeä ja aito. Ihana, ihana, ihana.



Ui mun luo jää hieman edellisen biisin varjoon, mutta sopii rauhoittamaan tunnelmaa ilakoinnin jälkeen. Harjun takaa on näennäisen simppeli mutta kiehtova, ehkä eniten "vanhasta" Reginasta muistuttava kappale tällä albumilla. Erotunnelmissa leijuva Valveilla ei tee itsestään suurta numeroa, ja albumi päättyykin kuin varkain - ai nytkö jo?

Soita mulle on ehdottomasti yksi vuoden ykkösalbumeista - ja reilun puolen tunnin kestossaan aivan täydellisen pituinen. Regina loi nahkansa jälleen todella onnistuneesti, mutta ei onneksi kalunnut puhki uutta soundiaan. Parikin biisiä lisää, ja albumi olisi voinut ruveta toistamaan itseään ja tunnelma laskea loppua kohden ratkaisevasti. Nyt sitä ei kuitenkaan ehdi tapahtua, vaikka loppupää alkupuolelle biisimateriaalissa häviääkin. Soita mulle on edeltäjäänsä Puutarhatrilogiaa kompaktimpi paketti, joka jättää kuulijan juuri sopivasti haluamaan lisää. Viimeisen biisin hiljennyttyä on vaikea olla laittamatta levyä soimaan alusta uudelleen.

Lisää jätti janoamaan myös Flow'ssa nähty festarisetin puolikas, ja klubikeikka on ehdottomasti tämän albumin tiimoilta nähtävä. Ainakaan näillä näkymin Reginaa ei päästä täällä napapiirin tuntumassa tänä talvena kuulemaan, joten suunta on 11. marraskuuta siis Ouluun ja nelivitoseen.