Viime perjantaina Suomen ensi-iltansa saanut Piiat (The Help) perustuu Kathryn Stockettin samannimiseen romaaniin ja kertoo tarinan rotuerottelun aikaisesta Amerikasta. Kirjailijaksi pyrkivä Skeeter Phelan palaa yliopistosta kotikaupunkiinsa Jacksoniin ja päättää ottaa työn alle ristiriitaisen aiheen - afroamerikkalaisen palvelusväen kohtelun heidän omasta näkökulmastaan. Mustat kotiapulaiset kasvattavat valkoisten kotirouvien lapset ja ovat monille käytännössä perheenjäseniä. Silti he eivät saa syödä samoilta astioilta kuin isäntäväki, puhumattakaan saman vessan käyttämisestä. Vastoin Mississippin rotulakeja pari palkollista, hellä Aibileen ja räiskyvä Minny uskaltautuvat pienen epäröinnin jälkeen avautumaan Skeeterille kokemuksistaan.
Piiat ei ole rajoja rikkova tai edes kovin yllättävä elokuva, mutta se on rehellinen, lämmin ja kaikin puolin nautittavan laadukas ajankuva. Elämä 1960-luvun Mississippissä avautuu sekä viimeisteltyjen puitteiden että loistavan näyttelijäntyön ansiosta. Lähes kahden ja puolen tunnin kesto saattaa kuulostaa liiankin kunnianhimoiselta, mutta tarina vei mukanaan siihen malliin, ettei kertaakaan tullut edes mieleen vilkaista kelloon - ajan kulun paljasti vain pitkästä istumisesta kiukuttelemaan äitynyt polvi.
Oikeamielisenä Skeeterinä nähdään nappivalinta Emma Stone, joka tuo rooliin juuri sopivasti huumoria ja kapinallisuutta säntillisten pikkuvaimojen vastapainoksi. Ensimmäisestä elokuvaroolistaan (Superbad) lähtien olen toivonut näkeväni lisää Stonea ja onkin ilo huomata, että hän tuntuu olevan Hollywoodissa hienoisessa nousukiidossa. Bryce Dallas Howard on jäätävän loistava kotirouva Hilly Holbrook, pahis jota on ihana vihata. Muiden rouvien hyljeksimä, uusavuton mutta hyväsydäminen Celia Foote (Jessica Chastain) on kiehtova sekoitus höpsöä bimboa ja ulkopuolista outolintua.
Elokuvan sielu kiteytyy kahteen palvelijaan: Aibileen Clarkiin (Viola Davis) ja Minny Jacksoniin (Octavia Spencer). Davis ja Spencer ovat niin liikuttavan aitoja, että heidän kohtauksiaan huomaa ennen pitkää odottavansa, vaikka koko muukin näyttelijäkaarti suoriutuu tehtävästään kunnialla. Davis tekee roolinsa sellaisella lämmöllä, ettei katsoja epäile hetkeäkään, etteikö Aibileen olisi ollut kaikille hoitolapsilleen se oikea äiti. Spencer tuntuu olevan luonneroolissaan rakastettavan suorapuheisena Minny Jacksonina ja sai myös aikaan salin raikuvimmat naurut - Minnyn ja entisen emännän välinen suklaakakkuepisodi on leffan hillittömimpiä jaksoja. Jos näitä suorituksia ei huomioida Oscar-ehdokkuuksilla, niin loppuvuoden leffasato täytyy olla jotain ihan ilmiömäistä.
Vuonna 2011 ilmestyessään Piiat ei muuta maailmaa, mutta se kertoo äärimmäisen hienosti ja koskettavasti tarinan niistä, jotka muuttivat.
Kuvat movies.about.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti