Kerkko Koskinen Kollektiivi esittäytyy

Ja miltä se kuulostaa?

Isolta. On kuoro, jousitaustat ja puhallinsektio. Asettuu luontevasti sekä sävellyksen, lyriikoiden että soundin osalta Kerkko Koskisen muun tuotannon jatkumoksi, niin soolotuotannon kuin UB:n lähimaastoon (muutenkin kuin Vuokko Hovatan vokaalien ja Antti Lehtisen rumpujen ansiosta).

Ja koska mahtipontisuus on parasta huumetta, ei varmaan yllätä ketään, että olen kuunnellut biisin jo ainakin viisi kohta kymmenen kertaa putkeen. Vajaa kolmeminuuttinen jättää mukavan janon elokuussa ilmestyvää albumia kohtaan. Juhlaviikkojen konsertin aikaan minun pitäisi olla valtameren toisella puolen, joten sen missaaminen hiukan harmittaa. Vaikuttavaa settiä olisi varmasti tiedossa.