Lämpömittarin lukeman lähennellessä kolmeakymmentä ja fyysisen tilan nestehukkaa ei juuri jaksa pingottaa muun kuin vedenjuonnin suhteen. Musiikki ei ole poikkeus. Tällaisina päivinä en jaksa liian kovaäänistä, ahdistavaa tai liian teollisen kuuloista musiikkia. Tarvitsen jotain luomua, kevyttä, harmonista.
Nick Draken Bryter Layter täyttää nämä vaatimukset ehkä parhaiten maailmassa ja saa näinollen minulta luokituksen täydellinen kesälevy. Siitä huolimatta, että uusimman Rumban pääkirjoituksessa mainittiin Nick Drake nimenomaan syysiltojen musiikkina, "jota harva jaksaa kesäisin facebook-statuksissaan hehkuttaa". Ha ha, te rajoittuneet!
Minusta on ihanaa jumittaa. On mahtavaa, kun löytää niin hyvän levyn tai artistin, että voi ties kuinka pitkään aivan autuaana ja onnellisena kuunnella sitä ja vain sitä. Tämän levyn kanssa on tainnut viime viikkoina käydä niin. Välillä sain aikaiseksi tutustua uusimpaan Kentiin, mutta sitten palasin taas Bryter Layteriin, joka ei vertailussa ainakaan hävinnyt. Sori, Kent.
Joskus ei tarvitse kuin sen yhden täydellisen levyn, jonka voi aina loppuun päästyään laittaa soimaan alusta uudelleen. Ja uudelleen, ja uudelleen. Kunhan muistaa välillä juoda lasin vettä.
Aah Maiju! Olet jotain jumalaista.
VastaaPoistaOi Aino, tämä on ehkä paras saamani kohteliaisuus ikinä. Olet ihana.
VastaaPoista